Pihallamme olevassa männyssä oli lokin pesä. Aluksi seurailimme kuinka pesää rakennettiin. Valkoiset linnut lensivät ahkerasti kuljettaen nokassaan pesän rakennusaineita ja pian näkyikin valkoinen pää pesän reunan yli. Hautominen oli alkanut. Viime sunnuntaina oli se päivä, kun oli aika lähteä järvelle. Matka ei ole pitkä, mutta vaaroja täynnä. Ensin piti pudottautua melkein kuusi metriä alas puusta. Tuollaiselle pienelle höyhenpallerolle pitkä matka, mutta siitä selvittiin. Sen jälkeen oli kissaa, koiraa ja monen monta ihmistä joita yhdessä pelättiin ja väistettiin. Tänään sitten näin nuo kolme pientä lokinpoikasta uimassa mökkirannassa. Olivat selvinneet yhdessä. Kaveria ei jätetty vaikka se välillä kynsikin nokka edellä pitkin hiekkatietä. Ja kyllä en häirinnyt, vaan ikkunan takaa tätä näytelmää seurailin.
Tänään vietetään Puolustusvoimien lippujuhlaa. Jossakin puheessa mietittiin tätä samaista teemaa. Tänä keväänä Presidentti Niinistökin on sivunnut puheissaan samaa ajatusta, kaveria ei jätetä. Mielestäni olemme onnistuneet tässä erinomaisesti. Olen ilahtuneena seurannut kuinka monet ovat ojentaneet auttavan kätensä naapureille, iäkkäämmille sukulaisille ja heille jotka ovat sitä apua nyt enemmän tarvinneet. Olemme tehneet yhdessä hyvää. Ota siis nyt itseäsi olkapäästä kiinni. Taputa itseäsi olalle ja kiitä itseäsi siitä, että olet tehnyt osasi ja auttanut muita. Tulet saamaan tämän avun takaisin, kun on sinun vuorosi. Pyyteetön avunanto on juurikin sitä positiivista energiaa mikä kiertää sinulle takaisin.
Ihana kesä on täällä. Nyt on juuri omenan kukinta parhaimmillaan. On todella kaunista ja mieltä virkistävää. Ihana pysyvä asia elämässämme on juurikin tuo vuodenaikojen vaihtelu. Tapahtuipa ympärillämme mitä vaan niin vuodenajat tulevat varmasti. Välillä talvi on syksyn kaltainen ja kesällä vain odotamme helteiden saapumista ehkä turhaan, mutta luonnon kiertokulku etenee silti suunnitellusti. Siksi kannattaa mennä hiljentymään luonnonhelmaan. Sieltä saat voimaa vaikka omassa elämässäsi tai maailmalla olisi tapahtunut mitä vaan. Metsässä ne linnut laulavat silti, aallot lyövät rantaan ja puissa humisee tuuli. Vaikka sinusta itsestäsi tuntuisi, että kaikki romahtaa niin luonto vastaa sinulle. Ei se tikka mieti, että rummuttaisinko tai käki että kukkuisinko nyt..onko sopiva hetki tuolle ihmiselle kuunnella sitä nyt. Luonto jatkaa eloaan ja antaa sinulle voimaa vaikka itsestäsi tuntuisi ettet jaksa. Luonto auttaa sinua sillä, että se ei lakkaa elämästä ja etenemästä. Hae sitä voimaa juuri sieltä mikä on sinulle voimaannuttavin paikka. Luonto ei jätä kaveria.
Paras kuulija ja auttaja on kuitenkin ystävässä. Siinä lähellä tai kaukana olevassa ystävässä. Siinä, joka muistaa kysyä kuinka voit ja huomaa auttaa vaikka et pyytäisikään. Kulje siis itsekin korvat auki, jotta kuulet milloin on sinun vuorosi olla kaverille apuna. Auttamisesta tulee hyvä mieli itselle. Läsnäolo, pieni viesti ja auttavan käden ojentaminen ovat niitä keinoja, jotka auttavat meitä läpi vaikeiden aikojen. Se voi olla sinulle itsellesi pieni vaiva, mutta avun ja empatian saajalle suuri ilon ja onnellisuuden lähde. Välillä mietin, miksi meidän on niin vaikeaa ottaa yhteyttä ystävään tai läheiseen hädän hetkellä. Onko kyseessä enemmänkin omat pelot kuin välinpitämättömyys? Entä ajatus, ettei minusta ole apua kuitenkaan? Mietimmekö onko se turhaa? Mitä voisit siinä menettää? Hyvä ohje on, että toimii niinkuin toivoisi itseään kohdeltavan.
Omenan kukat kukkivat ja sireenit tuoksuvat. Katsele ja kuuntele ympärillesi ja nauti kesästä. Ota voimaa luonnosta ja anna voimaa läheiselle tai ystävälle, jos hän ei juuri nyt nautikaan kesän tuomasta ilosta. Ole hänelle läsnä, avuksi ja tueksi. Sillä kaveriahan ei jätetä vaikka pudottaisiin korkealta männystä pesän turvasta vaaralliseen uuteen maailmaan. Eihän?
<3 Susanna