Talveen kuuluu valkoinen lumipeite. Olemme onnekkaita asuessamme pohjoisella pallon puoliskolla ja saadessamme nauttia neljästä vuodenajasta. Toki nämäkin ovat mielipiteitä. Joku toinen saattaa haluta ikuista kesää, jollekin toiselle taas olisi mieleen ainainen viileämpi ilmanala.

Minusta puhtaan valkoinen maisema on jollakin tapaa osa uudistumista. Uusi vuosi ja uuden aloitus ovat asioita, joita moni miettii kalenterivuoden alussa. Kuka aloittaa terveemmän elämän ja toinen tekee päätöksiä loppuelämän järjestelyjä varten. Ehkä joku aloittaa tipattoman tammikuun tai kesäksi kuntoon kuurin. Oletko sinä tehnyt joskus näitä uuden vuoden lupauksia? Ollut karkkilakossa, ostanut kuntosalikortin ja aloittanut uuden harrastuksen?

Mitä valkoinen väri merkitsee sinulle? Valkoinen on uuden alun väri ja se kuvastaa rohkeutta. Viattomuus, puhtaus ja toivo liitetään myös valkoisen viesteihin. Valkoinen väri tasapainottaa muita värejä ja myös tunteita, rauhoittaa mieltä ja antaa lisää tyyneyttä elämääsi. Itsevarma ihminen pystyy pukeutumaan valkoiseen ja ei tarvitse mitään lisää vaan voi olla juuri avoimesti oma itsensä. Valkoinen on myös uuden alun väri.

12 chakran aktivointi CD:llä kausaalichakran kohdalla puhutaan lumihuipuista, lumikiteistä ja kielon kukkasista. Kausaalichakran aktivointi auttaa sinua virittämään itsesi vastaanottomaan viestejä henkimaailmasta, niin että voit kuulla ja tulkita viestejä helpommin. Hiljaisuus auttaa sinua tulemaan vastaanottavaisemmaksi viesteistä korkeimmasta ulottuvuuksista ja viestit auttavat sinua vahvistamaan sinua sisäisesti ja ulkoisesti. Jos kiinnostuit niin kysy lisää 12 chakran aktivointi CD:stä minulta.

Co-Rento Voimavarakouluttajat® (ryhmästä numero V) valmistuvat ihan pian. Ihana valonjuhla on tulossa heille kaikille. Valkoisen lumen peittäessä maanpintaa ja antaessa sen allaan uudistua tämä uusi ryhmä koulutettuja Co-Rentoja levittää kauniit läpinäkyvät siipensä ja pyrähtävät lentoon.

Lumivalkeaa ihanaa kaunista lunta. Kauniita yksilöllisiä hitaasti taivaalta laskeutuvia lumihiutaleita. Ja kuinka ihanasti tähän sopiikin Oomph oraakkeli taidekortit ja kortti järjestys.

Pihallamme olevassa männyssä oli lokin pesä. Aluksi seurailimme kuinka pesää rakennettiin. Valkoiset linnut lensivät ahkerasti kuljettaen nokassaan pesän rakennusaineita ja pian näkyikin valkoinen pää pesän reunan yli. Hautominen oli alkanut. Viime sunnuntaina oli se päivä, kun oli aika lähteä järvelle. Matka ei ole pitkä, mutta vaaroja täynnä. Ensin piti pudottautua melkein kuusi metriä alas puusta. Tuollaiselle pienelle höyhenpallerolle pitkä matka, mutta siitä selvittiin. Sen jälkeen oli kissaa, koiraa ja monen monta ihmistä joita yhdessä pelättiin ja väistettiin. Tänään sitten näin nuo kolme pientä lokinpoikasta uimassa mökkirannassa. Olivat selvinneet yhdessä. Kaveria ei jätetty vaikka se välillä kynsikin nokka edellä pitkin hiekkatietä. Ja kyllä en häirinnyt, vaan ikkunan takaa tätä näytelmää seurailin.

Tänään vietetään Puolustusvoimien lippujuhlaa. Jossakin puheessa mietittiin tätä samaista teemaa. Tänä keväänä Presidentti Niinistökin on sivunnut puheissaan samaa ajatusta, kaveria ei jätetä. Mielestäni olemme onnistuneet tässä erinomaisesti. Olen ilahtuneena seurannut kuinka monet ovat ojentaneet auttavan kätensä naapureille, iäkkäämmille sukulaisille ja heille jotka ovat sitä apua nyt enemmän tarvinneet. Olemme tehneet yhdessä hyvää. Ota siis nyt itseäsi olkapäästä kiinni. Taputa itseäsi olalle ja kiitä itseäsi siitä, että olet tehnyt osasi ja auttanut muita. Tulet saamaan tämän avun takaisin, kun on sinun vuorosi. Pyyteetön avunanto on juurikin sitä positiivista energiaa mikä kiertää sinulle takaisin.

Ihana kesä on täällä. Nyt on juuri omenan kukinta parhaimmillaan. On todella kaunista ja mieltä virkistävää. Ihana pysyvä asia elämässämme on juurikin tuo vuodenaikojen vaihtelu. Tapahtuipa ympärillämme mitä vaan niin vuodenajat tulevat varmasti. Välillä talvi on syksyn kaltainen ja kesällä vain odotamme helteiden saapumista ehkä turhaan, mutta luonnon kiertokulku etenee silti suunnitellusti. Siksi kannattaa mennä hiljentymään luonnonhelmaan. Sieltä saat voimaa vaikka omassa elämässäsi tai maailmalla olisi tapahtunut mitä vaan. Metsässä ne linnut laulavat silti, aallot lyövät rantaan ja puissa humisee tuuli. Vaikka sinusta itsestäsi tuntuisi, että kaikki romahtaa niin luonto vastaa sinulle. Ei se tikka mieti, että rummuttaisinko tai käki että kukkuisinko nyt..onko sopiva hetki tuolle ihmiselle kuunnella sitä nyt. Luonto jatkaa eloaan ja antaa sinulle voimaa vaikka itsestäsi tuntuisi ettet jaksa. Luonto auttaa sinua sillä, että se ei lakkaa elämästä ja etenemästä. Hae sitä voimaa juuri sieltä mikä on sinulle voimaannuttavin paikka. Luonto ei jätä kaveria.

Paras kuulija ja auttaja on kuitenkin ystävässä. Siinä lähellä tai kaukana olevassa ystävässä. Siinä, joka muistaa kysyä kuinka voit ja huomaa auttaa vaikka et pyytäisikään. Kulje siis itsekin korvat auki, jotta kuulet milloin on sinun vuorosi olla kaverille apuna. Auttamisesta tulee hyvä mieli itselle. Läsnäolo, pieni viesti ja auttavan käden ojentaminen ovat niitä keinoja, jotka auttavat meitä läpi vaikeiden aikojen. Se voi olla sinulle itsellesi pieni vaiva, mutta avun ja empatian saajalle suuri ilon ja onnellisuuden lähde. Välillä mietin, miksi meidän on niin vaikeaa ottaa yhteyttä ystävään tai läheiseen hädän hetkellä. Onko kyseessä enemmänkin omat pelot kuin välinpitämättömyys? Entä ajatus, ettei minusta ole apua kuitenkaan? Mietimmekö onko se turhaa? Mitä voisit siinä menettää? Hyvä ohje on, että toimii niinkuin toivoisi itseään kohdeltavan.

Omenan kukat kukkivat ja sireenit tuoksuvat. Katsele ja kuuntele ympärillesi ja nauti kesästä. Ota voimaa luonnosta ja anna voimaa läheiselle tai ystävälle, jos hän ei juuri nyt nautikaan kesän tuomasta ilosta. Ole hänelle läsnä, avuksi ja tueksi. Sillä kaveriahan ei jätetä vaikka pudottaisiin korkealta männystä pesän turvasta vaaralliseen uuteen maailmaan. Eihän?

<3 Susanna

On aikasi täällä pallolla vain hetki tai 50 vuotta, 90 vuotta se on tärkeä aika. Olet täällä jotakin asiaa varten, joitakin ihmisä varten, joitakin tekoja varten. Olet täällä oppimassa ja opettamassa. Olet juuri oikeassa paikassa oikeaan aikaan vaikka joskus tuntuu aivan muulta. Nytkin tänä poikkeusaikana olet tässä ja nyt juuri siks,i kun se on tarpeen.

Kuulin eilen aamulla radiosta vanhan kappaleen, joka keran oli minulle hyvinkin merkityksellinen. Siinä hetkessä kohta kolmekymmentä vuotta sitten en vain oikein käsittänyt miksi sen sanat kolahtivat niin kovasti minuun. Eilen aamulla sen ymmärsin. Ajatella, näinkin monta vuosikymmentä siihen meni… silloin kauan sitten menetin jotain arvokasta ja tämän laulun sanat saivat minut kyyneliin. Ihmettelin, kun ajattelin tämän rakkauslauluksi ja ikäväni oli menettämääni lasta kohtaan. Laulun sanomassa onkin jotain suurempaa. Sielujen kohtaamista. (Ressun: Kuka on se oikea)

Sielut kohtaavat toisensa tässä elämässä tarkoituksellisesti. Olemme syntyneet oppiaksemme jotain uutta, muuttaaksemme jotakin ja kohtaaksemme ne tietyt sielut elämämme aikana. Jokainen menetys on tapahtuma hetkellään suuri. Nyt menetyksen tunteita voimme tuntea, kun elämistämme rajoitetaan. Joku tuntee surua, kun rakas harrastus on katkolla. Toiselle surua tuottaa menettää totutut tapaamiset tai tavat. Joku suree, kun se sielun lempimaisema mökki on nyt saavuttamattomissa. Monia tunteita, monia luopumisia. Joillekin tämä aika tuo mukanaan isojakin luopumisia. Luopumisia rakkaista ja menetyksiä, joita joskus jopa pelkäämme. Toivoisinkin, että osaisimme kaikki ottaa tuon luopumisen tuskan rinnalle ajatuksen kiitollisuudesta siitä, että sielumme ovat saaneet kohdata. Kiitollisuuden siitä, että olemme saaneet se ajan yhdessä. Ajan, jonka olemme sopineet oppivamme jotakin toisiltamme. Vaikka se aika olisi vain vuosia tai vuosikymmeniä se on kiitollisuuden asia.

Sain tuntea rakkaan poikani vain päivän. Mutta nekin katseet, joita jaoimme ovat mielessäni ja muistoissani vieläkin. Erikoista, että vauvan kasvot, se miltä hän näyttää katosivat muistoistani välittömästi ja muistan kuiskanneeni poikamme isältä istuessamme jo pois läheteneen vauvamme vierellä: onko hän varmasti meidän lapsemme. Ulkonäöllä ei ollut enää merkitystä. Muistoihin jäi se tunne ja muisto hänen läsnäolostaan. Laulussa lauletaan: ” Olen etsinyt sinua liian kaukaa, etsinyt miettinyt sun nimeä…” Siltä minusta tuntui, kun häntä katselin. ”…vasta tien päässä ehkä sua odotan, on sydämeeni niin pitkä matka” ja ”niin suuri kaipuu murtaa vaikka vuoria” Nämä sanat kuvailevat tunnetta, joita silloin koin. Olin nuori äiti, joka menetti aivan täysin yllättäin terveen poikalapsensa. Täysin käsittämätöntä, mutta minulle jäävä muisto oli niin kaunis. Suuri kaipuu häntä kohtaan, jota en melkein kestänyt kasvoi kuitenkin suureksi vahvuudeksi ja tietoisuudeksi siitä, että kaikella tälläkin oli tarkoituksensa.

Tuo aika kasvatti minua varmasti tälläiseksi kuin nyt olen. Opin monia eri asioita tuon surun aikana. Tiedostan, että kaipaus kasvattaa ja jalostaa. Olemalla kiitollinen tuosta sielujen tapaamisesta ymmärrän sen oppiläksyn vaikka se kauan vaatikin. Muistan ne katseet, joita katsoimme. Sielujen yhteyden. Minun poikani. Vaikka olimme yhdessä vain lyhyen hetken, ne hetket mullistivat elämäni täysin. On niitä hetkiä sitten vuorokausi, viisikymmentä tai yhdeksänkymmentä vuotta niin siitä voi aina olla kiitollinen. Aina on tilaisuus oppia toiselta jotakin ja luopuessa tuntea suurta kiitollisuutta tästä mahdollisuudesta. Muistakaa kiittää menetyksen hetkellä ja olla kiitollisia siitä kokemuksesta. Ja sitten…päästäkää irti.

Kulkekaa turvassa – Susanna <3

Luotan siihen, että mieleeni tulevat asiat jotka ponnahtavat esiin uudelleen ja uudelleen on hyvä ottaa lähempään tarkkailuun. Muutamia päiviä olen ajatellut, että elämämme on nyt kuin sukellusveneessä eloa. Ainakin heillä, jotka joutuvat olemaan kotikaranteenissa. Siellä vietetään aikaa pienissä tiloissa yhdessä pääsemättä toisilta pakoon. Toisaalta se on hyvää aikaa viettää yhdessä läheisen kanssa. Mutta uskon, että sellaiseen arkeen tottumattomalle on vaikea saada arkea pyörimään ilman ettei välillä olisi ahdasta. Niin henkisesti kuin fyysisestikin. Ajatuksessani tuo sukellusvene oli keltainen. Mietin miksi se nousee kuvana mieleeni…missä se on ollut?

Kuuntelin podcastia minkä lopussa viitattiin Beatleksen lauluun ”We are living in Yellow submarine…” Minua alkoi häiritä vielä enemmin. Ajatus ei jättänyt rauhaan ja yritin summailla missä muualla tuo sukellusvene on ollut. Puhuja viittasi mietteissään intuitioon ja pyysin sen saman voiman avukseni. Ja sieltä se sitten tuli tajuntaani. Kortit!

Käytän paljon kortteja ja eräät kortit ovat erityisen lähellä sydäntäni. Vastaus löytyi sieltä. Katsokaa tuota kuvaa ylhäällä. Eikö ole juurikin sellainen tilanne missä tarkkaillaan ympäristöä omasta rauhasta, omalla periskoopilla. Ehkä kurkistellaan eri ikkunoista ja yritetään selvittää erilaisia näkökulmia. Unohtuuko tälläisissä tilanteissa sen oman intutition kuunteleminen? Osaammeko kääntää periskooppia niin, että saamme laajemman näkökulma asioihin keskittymättä liikaa omaan itseemme? Luotanko intuitiooni? Mitä, jos tuleekin pohjakosketus?

Meillä kaikilla on oma periskooppi. Annetaan sen nousta niin ylös, että näemme kaukaisuuteen. Niin korkealle, että näemme tulevaisuuteen. Opimme näin luottamaan tulevaisuuteen ja omaan intuitioon. Siihen, joka kertoo meille oikeaa suuntaa ja auttaa pois pohjasta. Liikkeelle on päästävä ja siihen tulevaisuuteen luotettava. Se voi olla vaikeaa, mutta pienillä asioilla harjoitteleminen antaa sinulle rohkeutta ja valmiutta luottamaan niihin isoihinkin. Mieti esimerkiksi tuota minun tarinaani keltaisesta sukellusveneestä. Se ei jättänyt minua rauhaan vaan muistutti olemassa olostaa eri tavoin.

Soitin kauniin kuvan maalaamalle taitelijalle Maarit Viirille. Kuinka ollakkaan hän muistutti minua kyseisen korttikirjan lopputeksistä. Tätä en muistanut, mutta kas kummaa siellä on maininta samaisesta kappaleesta. Maarit kirjoittaa myös näin: ”Hetken mietin mielikuvaani keltaisesta sukellusveneestä, kunnes oivalsin idean! Sukellamme usein elämässämme syvissä, hämärissä vesissä näkemättä kokonaiskuvaa tai valonpilkahdusta. Sukellusveneessä on kuitenkin apuväline, periskooppi, jonka avulla voi nähdä pinnalle – Valoon. Ihmismielen periskooppi on intuitio.” ( lainaus Oomph Oraakkeli omiin oivalluksiin kirja ja kortit) https://www.kuukorento.fi/fi/tuote/17405132-oomph-oraakkeli-omiin-oivalluksiin-kortit-53-kpl-kirja Tuossa linkki KuuKorenon verkkokauppaan. Käy ihailemassa kortteja ja lue lisää.

Jokaisella on jokaisena päivänä mahdollisuus valintaan. Välillä on harmaita päiviä ja toisina päivinä paistaa aurinko. Sinun valintasi on kuinka suhtaudut elämään. Jokaisena päivänä on sinun oma valintasi kuinka pyörität periskooppiasi. Suojaa itsesi muiden ajatuksilta äläkä anna heidän työntää periskooppiasi alas. Pyöritä periskooppia nähdäksesi laajalle ja nosta se ylös korkeuksiin nähdäksesi kauas loistavaan tulevaisuutesi. Sovitaan vielä lopuksi suojaavamme itsemme kaikelta muulta, mutta ei hymyn tarttuvuudelta. Hymyile itsellesi ja muille intuitioosi luottaen.

Kulje turvassa <3 Susanna

Tämä aika, jossa nyt olemme tulee tekemään suuria muutoksia. Muutoksia maailmassa, Euroopassa, Suomessa, koko yhteiskunnassa, jossa elämme. Muutoksia sinussa itsessäsi ja läheisissäsi sekä tavassamme elää arkea. Muutos on ainoa asia elämässämme mikä on pysyvää. Tämän hetken muutoksiin liittyy paljon pelkoa, huolta ja epävarmuutta. Osa muutoksista, joiden näemme nyt tapahtuvan voivat olla posiiivisia. Asiat tapahtuvat nopeasti ja meidän on pysyttävä mukana vauhdissa.

Tämän viikon tekstini piti käsitellä maailmankaikeuden lakia. Asioiden tapahtumisprosessia ja sitä kuinka kohtaamme muutoksen ja sen vaikutuksen. Onko se muutos sitä mitä oikeasti tarvitsemmekin vai tulimmeko pyytäneeksi maailmankaikkeudelta liian ison palan purtavaksi. Tiedäthän kuinka tämä laki toimii…sitä saat mitä pyydät. Asia, jota kutsut lähestyy sinua. Ole tarkkana kuinka haluat asioiden tapahtuvan. Monesti kuulee kuinka jälkeenpäin havahdutaan asiaan, että tätähän minä halusinkin. Sitten mietitään minkä ihmeen takia tämän asian piti toteuta elämässäni näin vaikean kautta. Oliko siinä oppiläksysi kyseessä vai oliko pyyntösi maailmankaikkeudelle hieman epätarkka? Miksi kotiini tuli vesivahinko vaikka toivoin uutta kylpyhuonetta… Onko niin, että saamme asioita toivomalla? Tulevatko tapahtumat eteemme vain siksi, että toivomme niiden tapahtuvan? Vai siksi, että kiellämme asioiden olemassa olon ja se halutaan näyttää meille suurempana kuvana, jotta sen ymmärtäisimme? Onko niin, että jotain suurta täytyy tapahtua, jotta havahdumme? Voiko silti vielä kaikki kääntyä hyväksi? Onko mahdollisuus vielä muutokseen?

On. Se mahdollisuus meillä on aina.

Maailmaa ravistellaan nyt isolla liikkeellä. Sodat ovat tehneet sitä aiemmin ja niiden mukana tuomat ikävyydet ovatkin ihan eri luokkaa. Millään tavalla kantaa ottamatta tämän päivän tilanteeseen totean vain, että olemme hetkessä, jossa voimme yhdessä katsoa mitä voimme tehdä auttaaksemme itseämme, läheisiä sekä kaikkia muitakin avuntarvitsijoita. Yhteisöllisyyttä on tarvittu ennenkin. Nyt on taas sen aika. Mutta ensin käänny sisäänpäin ja etsi sisältäsi rauha. Katso itseäsi ja tee päätös olla itsesi kanssa vahva. Sitten voit tehdä sen saman ulospäin itsestäsi.

Katso luontoa ympärilläsi. Hae voimaa ja rauhoittumista metsästä. Ole itsesi kanssa ja kuuntele mitä sinulle itsellesi kuuluu. Ota yhteyttä läheisiin varmistaen, että heilläkin on kaikki hyvin. Aika on nyt henkisesti vaikeaa, joten sinun on oltava myös itse vahva auttaakseesi muita. Jos et jaksa, pyydä apua. Lähelläsi on varmasti joku, jolla on voimaa lainata vähän sinullekin.

Huomaa kuinka maapallo vetää syvään henkeä. Hetken hengähdys on meidän kotiplaneetalle nyt tärkeä. Kun meno maapallolla hiljenee saa planeetta aikaa hengittää rauhallisemmin. Katso muutoksia. Ole mukana muutoksessa omalla panoksellasi. Muista kuitenkin ensi sijaisesti pitää huolta itsestäsi. Muista maailmankaikkeuden laki.

Kulje turvassa.

T. Susanna

Tämän erikoisen talven ansioista olen ainakin itse vähentänyt kelistä valittamista. Yhtäkkiä onkin kovin mielenkiintoista aamulla katsoa ulos ikkunasta millainen vuodenaika siellä ulkona vallitsee… Joskus on yö yllättänyt ja ulkona onkin valkoisen hunnun peittämä maisema. Joinakin aamuina linnut laulavat titityytä ja nurmikot vihertää. Ilmassa tuoksuu ihanasti jo keväältä, mutta taas seuraavana yönä onkin pakkasta. Entä tuulet? Nekin tuivertavat välillä niin kovasti että tuntuu kuin katto lähtisi talosta. Onko sinustakin mielenkiintoista aikaa tämän talven ja kevään vuorottelu? Monia muitakin mielenkiintoisia asioita tapahtuu näinä päivinä ja meidän on vain pidettävä pää kylmänä näiden muutosten keskelllä.

Oman pienuuden muistutuksena voi nostaa katseensa iltaiselle taivaalle. Siellä loistaa ainakin kirkaina iltoina Venus planeetta. Itse mietin aina tähtiä ja taivaankappaleilta katsellessa kuinka pieni ja vähäinen osa sitä itse onkaan maailmankaikkeudessa. Kuitenkin meitä kaikkia tarvitaan tähän elämään, tälle paikalle, maahan, planeetalle, näihin ihmissuhteisiin, maailmankaikkeuteen ja niin moneen muuhun. Vaikka olemme pieniä osia suurempaa kokonaisuutta on läsnäolomme monelle tärkeää. Muistakaa siis pitää huolta itsestänne. Juuri siitä teille kaikista tärkeimmästä. Itse olet itsellesi se tärkein. Lupaa nyt itsellesi pitää huolta juuri sinusta kaikin tavoin. Älä anna muiden viedä voimaasi tai ottaa sinun aikaasi liikaa. Pidä huolta, että saat elää elämääsi juuri niinkuin haluat. Sinulle parhaalla tavalla, sinulle parhaassa tilassa muiden häiritsemättä liikaa. Suojaa itsesi. Muista suojata joka päivä! Muista rakastaa itseäsi ensin ja sen jälkeen vasta muita. Sano peilikuvallesi se kuinka arvostat, ihailet ja rakastat itseäsi. Niin tehdessäsi sinä voit tehdä sen saman muillekin. Rakastakaa itseänne. Kiedo kätesi ympärillesi ja halaa itseäsi kovasti. Nyt juuri.

Rakkaudella Susanna

Aamulla on jo kello seitsemän valoisaa. Illallakin iltaruskoa saa odotella. Eikö olekin ihanaa valon määrän lisääntyminen ja välillä auringon esiin pilkahtelu. Tänään paistaa aurinko ihanan siniseltä taivaalta. Nautin siitä, että kevän tulon voi jo aistia. Seisoessa talonseinustalla tummissa vaatteissa voi jo tuntea kuinka aurinko lämmittää…ainakin sen voi MIELIKUVITELLA.

Mielikuvilla pääsee vaikka minne. Muihin maihin ja vuodenaikoihin jopa menneeseen ja tulevaan. Oletko tehnyt mielikuvaharjoitteita? Ne ovat hyvänä apuna oman henkisen kasvun polulla. Juuri tätä on Co-Rento voimavarakouluttajan® työ. Välineiden ja tapojen esitteleminen nille, jotka kaipaavat apua henkisen kasvun polulla. Joidenkin asioiden läpikäyminen ja toisista asioista irtipäästäminen onnistuu paremmin juuri sinulle sopivalla työkalulla. Mielikuvaharjoite on yksi tälläinen tapa. Co-Rento Voimavarakouluttaja ® löytää sinulle parhaiten sopivan tavan asioiden kohtaamiseen ja käsittelyyn.

Kevät on uuden alun aikaa. Co-Rento kevään ohjelmaan kuuluu uuden opiskelijaryhmän aloittaminen. Olisiko tässä sinulle jotakin uutta? Tuntuuko, että olisi nyt arve löytää jotakin uutta elämäntapaasi, työhösi tai omaan henkiseen kasvuun. Kysy lisää koulutuksesta Susannalta tai Sannalta. Ota yhteyttä sivulta löydät lisätietoa.

Aurinkoa elämääsi. -Susanna-

Tänä viikonloppuna Co-Rento opiskelijat lennähtävät Päivölään. Heillä on edessä ihana viikonloppu lyhyen kesätauon jälkeen. Co-Rento ryhmät kokoontuvat kesällä yhteen kokonaiseksi viikoksi opiskelemaan ensinmäisenä vuotena. Tämäkin ryhmä vietti ihanan alkukesän viikon Päivölässä.

Opiskelijat tulevat eri puolilta Suomea ja monet näkevät toisiaan vain näillä lähijaksoilla. Kuitenkin yhteys toisiin säilyy. He jakavat yhteisessä ryhmässä mietteitään toinen toisiaan tukien ja auttaen opiskelu sekä henkilökohtasissakin asioissa.

Ihan pian saamme juhlistaa kaksi vuotta sitten aloittaneiden opiskelijoiden valmistumista. Heidän kanssaan on vietetty monta ihanaa viikonloppua yhdessä. Kahteen vuoteen mahtuu monia kohtaamisia ja muutoksia co-rento opiskelijan elämässä. On tullut ihania oivalluksia ja oppimisia, joiden avulla voi auttaa tulevia asiakkaita ja ehkä suurin ja ihanin asia: oma henkinen kasvu.

Valmistuvan ryhmän kanssa vietimme kesäviikon yli vuosi sitten ja saimme nauttia myös ihanista korento kohtaamisista.

Ihanaa viikonloppua!!

<3

Mikä vuodenaika on sinusta parasta Suomessa? Luin aamulla hyvän ystäväni vuoden takaista muistoa facessa, että hän skippaa syksyn ja siirtyy suoraan jouluun. Siitä nousi ajatus omaan mieleen…mikä on minusta paras vuodenaika.

Minä taidan pitää eniten välivuodenajoista. Onko sellasia? Eli syyskesä…kevättalvi. Puut ovat kellastuneet tänä kesänä aikaisin kuivuuden takia, joten syksyinen tunnelma on jo läsnä. Toisaalta eilinen 25 asteen lämpö olikin jo tavallaan ärsyttävää. Jos se lämpöaalto olisi tullut vikkoa aikaisemmin niin olisin ollut innoissani. Nyt se tuntui olevan myöhässä.

Ilmasto ja sää herättää meissä ehkä eniten tunteita. Sikäli hassua, kun se on elämässämme asia, johon emme voi vaikuttaa. Moneen muuhun asiaa voimme vaikutta teoillamme. Säätila toki vaikuttaa ihmisen kehoon…matalapaine vetää mielen maahan ja pilvinen ilma saa myös aikaan asioita, joista syytämme säätä.

Tunnetyöskentely on hyvin suuressa osassa elämässämme. Juuri sitä Co-Rento Voimavarakouluttaja ® opiskelee. Tällä hetkellä koulutuksessa on kaksi ryhmää. Ryhmä IV opiskelijat valmistuvat ihan pian ja haku aika Kuutosille on kuumimillaan. Ota yhteyttä, jos haluat kuulla lisää. Jos kiinnostuit kuinka oppia käsittelemään tunteita ja kuinka auttaa siinä muita niin kerromme sinulle mielellään lisää.

Ukkosenjyrinäterveisin Susanna

Kuljin viikonloppuna veneellä kapealla virralla. Siellä minua tervehti kauniit sähkönsiniset neitokorennot. Niiden viesti oli vahva ja puhutteleva. On taas aika aloittaa uuden kurssin kanssa. Päätös kurssin alkamispäivästä oli tehty jo aiemmin, mutta noiden vedenpinnalla perhosmaisesti lentävien korentojen viesti muistutti, että siitä on kerrottava kaikille.

Kuudes ryhmä aloittaa marraskuussa. Nyt on aika hakea mukaan syksyllä aloittavaan ryhmää. Haku ohjeet löydät sivulta Koulutuksesta ja koulutussuunnitelman ja yhteystiedot sivulta ota yhteyttä.